PUUTARHAN KÄTKÖISSÄ

 Ihmettelemästä en lakkaa luonnon ihmeitä, joita löydän omankin puutarhani kätköistä. 

"Tuli yö ja suuret tähdet, ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa.  Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona."  (Tove Jansson)

Kissani Pörrö on varsinainen tutkimusmatkailija puutarhassani. Ja retkien jälkeen on terassiunet paikallaan.

Hyvää vuoden alkua ! 



VIELÄ ON SYKSYÄ JÄJELLÄ

Syysleimut ovat niitä perennoja joista tulee aina mieleen mummola. Mummola tuoksui syksyllä syysleimuille ja omenoille. Syysleimut kukkii onneksi pitkään ja voimme mielessämme pitkittää syksyn tuloa. Syksy tulee, sille ei voi mitään, mutta nauttia siitä voi, sen väreistä, tuoksuista ja sipulikkukkien istutuksesta ensi kevääksi. Onneksi.

Syyshortensia on myös niitä syksyn komeita kukkijoita, ja nekin onneksi kukkii tosi kauan. Valkoinen, limellä maustettu väri voi tuoda mieleen kauniin poutapilvisen taivaan.

Marjoja, värejä, marjoja. Se on syyskesää.

Puutarhassa kulkee useinmiten pää alaspäin ihastellen kättensä jälkiä ja luonnon ihmeitä. Kannattaa joskus nostaa katsetta ja voi nähdä taivaalla pilvien kauneutta.

Pumpulipilviä.



KERMAVAAHTOA

Syyshortensian kukintoja katsellessa tulee olo kuin sukeltaisi kermavaahtoon. Aivan loitava pensas ja kukinta joka vuosi aivan mahtava.