Itsenäisyys on jotakin mitä välttämättä emme aina
osaa tarpeeksi arvostaa. Oma vapaus tehdä mitä haluaa, nauttia vapaasti mistä
haluaa. Itsenäisyyspäivänä haluan kunnioittaa perinteitä. Sytyttää kynttilät
ikkunalle - kaksi kynttilää joka ikkunalla - se on yksi niistä perinteistä.
Silloin kun vanhempani olivat vielä täällä elämässä, oli mahdollisuus
kysellä miten he oikein kokivat sodan, mitä se vaikutti heidän elämäänsä, miten isä
selvisi sodan kauhuista. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt jututtaa isää enemmän, pistää ylös kaikki mitä hän kertoi, mutta sitä ei ymmärtänyt. Isä joutui olemaan siitä asti rintamalla tai
valmiudessa lähteä rintamalle, kun meni armeijaan nuorena poikana. Siinä meni 7
vuotta nuoren miehen elämästä. Jättikö se jälkensä - sitä on hyvä kysyä ja
miettiä mitä se on vaikuttanut myös omaan elämään. Vanhempana isä kertoi enemmän jos osasi jututtaa oikealla hetkellä. Äiti puhui enemmän sota ajasta, hän oli lottana kotirintamalla sairaalassa.
Se miten vanhempamme meitä kasvatti, ja miten he pystyivät hoitamaan kotia sodan jälkeen, on mielestäni hatunnoston arvoista. He tekivät sen mihin pystyivät ja sen minkä koki oikeaksi.
Se miten vanhempamme meitä kasvatti, ja miten he pystyivät hoitamaan kotia sodan jälkeen, on mielestäni hatunnoston arvoista. He tekivät sen mihin pystyivät ja sen minkä koki oikeaksi.
Minulle tämä päivä on myös hiljaisuuden päivä. Haluan
viettää päivää rauhassa ja hiljaisuudessa.
