VIELÄ ON SYKSYÄ JÄJELLÄ

Syysleimut ovat niitä perennoja joista tulee aina mieleen mummola. Mummola tuoksui syksyllä syysleimuille ja omenoille. Syysleimut kukkii onneksi pitkään ja voimme mielessämme pitkittää syksyn tuloa. Syksy tulee, sille ei voi mitään, mutta nauttia siitä voi, sen väreistä, tuoksuista ja sipulikkukkien istutuksesta ensi kevääksi. Onneksi.

Syyshortensia on myös niitä syksyn komeita kukkijoita, ja nekin onneksi kukkii tosi kauan. Valkoinen, limellä maustettu väri voi tuoda mieleen kauniin poutapilvisen taivaan.

Marjoja, värejä, marjoja. Se on syyskesää.

Puutarhassa kulkee useinmiten pää alaspäin ihastellen kättensä jälkiä ja luonnon ihmeitä. Kannattaa joskus nostaa katsetta ja voi nähdä taivaalla pilvien kauneutta.

Pumpulipilviä.



METSÄPORTTI

Suurella pihalla on monta kohtaa jota on vuosien myötä kohennettu. Pihalle ei ole tehty mitään suunnitelmaa, vaan puutarhaa on rakennettu sen mukaan kun ideoita on syntynyt. Tehdään silloin kun on aikaa ja kun innostus iskee.

Tuossa taloa vastapäätä on metsikkö. Tontin ja metsän rajalla on pienen pieni rinne jolle ei ole tehty mitään. Se on häirinnyt aina ajoittain minun esteetikon silmää ja varmaan monen vieraankin. Rinne koki tänä kesänä suuren muutoksen.

Tästä kaikki alkoi. Siskoni sai minut innostumaan ja niin me aloimme raivata sananjalkakasvustoa pois.



Kun lapion iski maahan kolahti se aina kiveen. Periksi ei annettu. Äkkiä oli alueesta raivattu jo puolet ja istutuskuoppia ilmeistyi kuin tyhjästä.



On aina hyvä muistaa nestetankkaus. Siihen tarkoitukseen sopi mainiosti Raskalainen poreileva juoma.

        Tauon paikka. Kohta voi istuttaa ensimmäiset kasvit.

Sain jo alkukesällä pensaita jotka odottivat pitkään oikeaa paikkaa ja istuttamista. Hyvin pensaat selvisivät Ikean kasseissa melkein koko kesän. 

Haravia, lapio, Ikean kassit ja raikas vesi. Niitä istuttaja tarvitsee.

Pensaat on istutettu, hurraa!



Pörrö oli vähän ihmeissään mihin hänen varjopaikka hävisi. Tässä on vain pelkkää multaa!



Välillä oli työssä muutaman päivän tauko ja sitten taas jatkettiin. Putsattiin kasvualustaa ja kaivettiin kiviä. Istutettiin kolme erilaista hortensiaa. Kuutamohortensia siirrettiin toisesta penkistä, vähän se pelästyi siirosta mutta pian jo virkosi. Kaksi muuta on jalohortensijoita. Niiden toivon hyvin talvehtivan. 

Metsäportti alkaa jo hahmottua. 

Työ alkaa kohta olla valmis.



Nyt se on viimeistelyä vaille valmis.Portti metsään tehtiin kuusen rangoista ja kaaret kuusen oksista. Porttin viereen istutettiin villiviini, joka siirrettiin toisesta paikasta sekä toiseksi köynnökseksi jalokärhö. Kaikkien kasvien kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia väriltään. Vaaleat värit luo hyvän kotrastin metsän kasvillisuuden kanssa.



Iltojen hämärtyessä metsäporttia valaisee kynttilälyhty.



NÄKÖSUOJA

Alku kesästä rakensin kompostien ympärille näkösuojaa johon istutin kärhön ja kelloköynnöksen.

Tuo krassi lähti aivan itsestään kasvamaan ja se on rehevin krassikasvusto mitä minulla on koskaan ollut. Penkin näille köynnöksille tein kompostimullasta. Kransin taimia alkoi ilmestyä penkkiin ja nyt ne ovat täyttäneet sen lähes kokonaan. Krassin siemenet säilyttää hyvin itävyytensä, eli ne kannattaa viedä puutarhakompostiin, niin saa seuraavana vuotena näin hienon kasvuston.

Työt on alkaneet ja olen palanut normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt varmaan kerkiän useammin tännekin kuvia laittaa ja vähän kirjoitella.

Nautitaan vielä näistä kesäpäivistä.

Hyvää viikonloppua.

MAJAKKA

Kesällä pitää päästä merelle. Tällä kertaa oli kohteena Bengtskärin majakka joka sijaitsee 59° 43,4' N 22° 30,1' E  ja on Suomen eteläisin matkakohde.

Matkalla pysähdyttiin kaffeelle mukavaan tupaan. Tällaiset kestikievarin tyypiset kahvipaikat tienvarsilla houkuttelee aina pysähtymään.

Merelle lähdettiin Kasnäsin venesatamasta pienellä, mutta tietysti merikelpoisella aluksella. Tuulta oli sopivasti mutta ei liikaa ja aurinko paistoi.

Matkalla majakalle pysähdyttiin Rosalaan,jossa nautittiin taivaallisen hyvää kalakeittoa ja saaristolaisleipää ja palan painikkeeksi paikallista olutta.

 Tästä voit kurkata ja katsoa tarkemmat tiedot Rosalasta.

Matka jatkuu kohti Bengtskärtä.

Kun majakka alkoi näkyä horiontissa alkoi ymmärtää, että mantereelle on jonkin verran matkaa. Se nousi komeana merestä. Tässä vaiheessa , jos ei aikaisemmin, varmistui että kannatti lähteä katsomaan Pohjoismaiden korkeinta majakkaa, 52 m merenpinnasta.

 Bengtskärin majakka rakennettiin koska saaren edustalla oli aikoinaan monta laivaa joutunut haaksirikkoon.

Majakka on rakennettu graniitista,joka on lohkottu saarelta. Sisätilat ovat tiiltä. Rakennus on melkoinen taidonnäyte kivimiehiltä.

Saaren kalliot on meri hionnut sileiksi.

Majakkasaarella on aikoinaan asunnut useampi perhe ja lapsia on ollut 21. Lapsille oli järjestetty koulu jossa toimi opettajana Rosalan kylästä kotoisin oleva nuori naisopettaja.

Voi vain kuvitella millaista elämä saarella oli ympäri vuoden. Siihen meistä nykyihmisistä monestakaan tuskin olisi.

Majakan ikkunoista on huikeat näköalat merelle.

Pois on aina lähdettävä, mutta onneksi aina voi palata. Kuljetusaluksemme on tulossa meitä noutamaan. Tuuli oli yltynyt ja aallot keinutti venettä ja myös kasteli meitä matkalaisia.

Suosittelen vierailua majakalle.

Tästä pääset Bengtskärin kotisivulle.



HEINÄKUUSSA SATEEN JÄLKEEN

Muutaman helteisen päivän jälkeen sade raikasti puutarhaa. Hieman yllätti ukkonen. Sateen jälkeen kasvit ovat kuin suihkussa käynneet, ovat niin raikkaita, vesitimantteja täynnä.



KESÄVIERAITA

Mukavaa oli lähteä kesäreissulle serkkua tapaamaan. Paljon on ollut ihmeellistä tutkittavaa, ihan erilaisia hajuja kuin meillä kotona, ikkunoistakin näkee kaikenlaisia kukkia ja lintuja. On ollut tosi mukavaa, olen löytänyt talosta jo oman paikan jossa voin ottaa päiväunia. Kesän jatkoa teillekin.

Minua kutsutaan Kipusiskoksi. Mistähän nimi lie peräisin?

Vähän työnsin noita tavaroita pois tieltä, niin tässä on tosi hyvä köllötellä.



ODOTUSTA ...

Olin eilen vierailulla ystäväni luona, hänellä olikin mukavaa kerrottavaa. Hänen koiransa, Latika nimeltään, on kantavana. Pentuja siis odotettavissa.

Latika on niin kaunis.